Armon merkitys tuomionpäivänä
Jaakobin kirje 2:13 kiinnitti tänään huomioni: ” Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.”
Ja kuten Heprealaiskirje 9:27 kertoo: ” Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,”
Myös 2. Korinttolaiskirjeen 5:10: ” Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.”
ME KAIKKI joudumme Kristuksen tuomioistuimen eteen. Tähän ei ole poikkeuksia, ja tuomio annetaan tekojemme mukaan, olivatpa ne hyviä tai pahoja. Tiedän, että monille ihmisille tuomion kuuleminen aiheuttaa ongelmia. ”Usko”, he sanovat, ”on pelastanut minut, eikä minun tarvitse kohdata mitään tuomiota.” ”Voin elää miten haluan, aivan kuten kaikki muutkin, ilman armoa tai rakkautta lähimmäisiäni kohtaan, mutta koska ’uskon’, sillä ei ole merkitystä”, he lisäävät. Mutta ystäväni, sillä on kyllä merkitystä! Sillä yksinkertaisesti sanottuna usko ilman armoa ja rakkautta on kuollut, olematon, ontto, väärä ja teoreettinen. Tällainen väärä usko ei pelasta ketään. Paavali kertoo tämän meille, ja myös Jaakob kertoo tämän:
Gal. 5:19–21
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Jaakobin kirje 2:14–18
” Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: Sinulla on usko, ja minulla on teot; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.”
Joten me kaikki seisomme yksi kerrallaan Kristuksen tuomioistuimen edessä, ja siellä tekomme paljastuvat. Ei teologista tietämystämme, raamatuntutkimuksiamme tai ulkoa opittuja jakeitamme. Näillä asioilla ei ole merkitystä. Ne ovat keinoja päämäärän saavuttamiseksi, eivät päämäärä itsessään. Luen Raamattua en siksi, että toistaisin sitä papukaijamaisesti, vaan jotta se auttaisi minua elämään kristillistä elämää paremmin. Loppujen lopuksi jopa fariseuksilla oli teologista tietoa! Niin oli myös papilla ja leeviläisellä, jotka hyvän samarialaisen vertauksessa kohtasivat ryöstäjien pahoinpitelemän ja kuolemaan tien varteen jätetyn matkustajan. Mutta siitä ei ollut heille mitään hyötyä. Sen sijaan, että he olisivat osoittaneet armoa puolikuolleelle kanssaihmiselleen, he ohittivat hänet! He jättivät hänet kuolemaan! Mikään ei herättänyt heissä mitään tunteita! Ja mitä väliä sillä oli, että he olivat pappeja tai leeviläisiä? Tai että he uhrasivat uhreja? Tai että he maksoivat kymmenykset siitä, mitä heillä oli? Tässä on, mitä Kristus sanoi heille:
Matteus 23:23
” Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.”
Oikeudenmukaisuus, ARMO ja usko – nämä ovat painavammat asiat, tärkeimmät, niin silloin kuin tänäkin päivänä. Ne ovat pysyviä ja muuttumattomia. Ja jälleen Herramme sanoo:
Matteus 9:13
” Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Ja jälleen samassa evankeliumissa, puhuessaan samalle kansalle:
Matteus 12:7
” Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.”
Jumala haluaa laupeutta. Ja laupeus, palatakseni Jaakobin sanoihin, on puolustuksemme tuomion päivänä. Jokainen, joka on osoittanut laupeutta, saa sen puhumaan puolestaan tuomion päivänä. Kuten myös apostoli Pietari kertoo meille ensimmäisessä kirjeessään:
1. Pietarin kirje 4:8
” Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden.”
Armo on rakkauden ilmaus. Et voi osoittaa armoa, jos et rakasta. Etkä voi rakastaa ilman armoa! Rakkaus siis peittää lukuisat synnit. Armo voittaa tuomion! Mutta jos armoa ei ole, niin tuomionkaan ei tule olemaan armoa! Kuten Herramme jälleen kerran sanoi meille:
Matteus 6:14–15
” Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”
Teille annetaan anteeksi, jos te annatte anteeksi. Jos olette osoittaneet armoa, teillekin osoitetaan armoa. Me kaikki kuolemme, ja sen jälkeen tulee tuomio. Me kaikki seisomme Kristuksen edessä saadaksemme palkkamme sen mukaan, mitä olemme tehneet. Ja vaikka olisimmekin tehneet väärin – mikä on täysin varmaa –, mutta olemme osoittaneet armoa lähimmäisillemme, ja vaikka meillä olisi ollut monia syntejä, mutta meillä olisi ollut rakkautta sisällämme, olisimme osoittaneet armoa lähimmäisellemme, emme olisi kulkeneet ohi ja jättäneet haavoittunutta kuolemaan, vaan sidonneet hänen haavansa, nostaneet hänet ylös ja auttaneet häntä – silloin nämä teot puhuvat puolestamme ja peittävät virheemme. Ne pyyhkivät tuomion pois; ne tekevät siitä olemattoman. Juuri tässä mielessä ymmärrän Johanneksen evankeliumin 5:24:
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”
Kuka ei joudu tuomion eteen? Se, joka kuulee Jumalan sanan ja ”uskoo” siihen pelkästään älyllisesti, henkisesti, ilman että panee sitä käytäntöön? Ei! Herra ei tarkoita häntä. Hän teki tämän selväksi:
Matteuksen evankeliumi 7:21–27
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”
Se ei ole teoreettinen, älyllinen ”usko”, joka antaa meille iankaikkisen elämän, vaan aktiivinen, elävä usko, jota toteutetaan käytännössä – usko siis, joka TEKEE Jumalan tahdon. Joten se, joka todella uskoo ja tekee Jumalan tahdon – ja rakkaus ja laupeus ovat Hänen tahdonsa ytimessä – se, kyllä, ei joudu tuomion eteen. Hänelle laupeus on ylpeyden aihe sinä päivänä, eikä tuomio ole hänelle voimaa. Teoreettinen usko, joka on olemassa vain mielessä eikä siihen liity rakkautta ja laupeutta, ei yksinkertaisesti ole uskoa. Ja niille, jotka eivät ole osoittaneet laupeutta, tuomio on myös armoton! Älkäämme tehkö tästä itsellemme harhakuvitelmia.
Kulkekaa siis, veljet ja sisaret, armolla ja rakkaudella lähimmäisiämme kohtaan, ja pitäkää jokaista päivää tilaisuutena kartuttaa taivaallista tiliämme armon ja rakkauden talletuksilla. Sillä kuten Herramme sanoi meille:
Matteus 5:7
” Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.”